Tässä sitä nyt ollaan. Ja ehkä ollaan vielä vähän kauemminkin kuin aikaisemmilla kerroilla, milloin olen yrittänyt blogia pitää hengissä. Tässä ensimmäisessä postauksessa (toivottavasti jääkin sellaiseksi, en nimittäin ikinä ole osannut aloittaa mitään ns puhtaalta pöydältä, heh) kerron hieman taustatietoja minusta ja blogin päätähdestä, Kallesta.
Olen siis nimeltäni Hanna ja minulla on sisko, Asta, joka myös tulee olemaan aika ajoin esillä täällä. Olemme molemmat ratsastaneet yli kymmenen vuotta ja Kalle meillä on ollut jo yli neljä vuotta. Hui, mihin se aika kuluu!
Olen jääräpäinen, itsekriittinen ja lyhytpinnainen mutta osaan olla ihan kivakin välillä. :) Aikaisemmin en kunnioittanut itseäni enkä nähnyt itsessäni mitään hyvää, mutta mitä vanhemmaksi olen kasvanut ja mitä enemmän ystäväni ovat rohkaisseet minua tekemään ja kokemaan uusia asioita, itsetuntoni on kohonnut pilviin.
Harrastan paljon ja tykkään olla koko ajan jotakin tekemässä. Nytkin pitäisi olla lukemassa huomisiin historiankokeisiin, hups!
Hevoseni nimi on Nur Mein Charlotta, tutummin Kalle. Kutsumanimi sai alkunsa vanhalla omistajalla tamman ruunamaisesta käytöksestä. Se on varmajalkainen, tasainen eikä kiimapäivät näy millään tavalla.
Kalle tuli Suomeen vuonna 2005 Hollannista. Se vaihtoi vuoden välein kotia kunnes saapui meille vuonna 2010. Vuoden se toimi terapiahevosena, joskin paikan omistaja tykästyi siihen niin paljon, että otti sen omaan käyttöönsä.
Sinä aikana mitä tamma meillä on viettänyt, se on saanut kaksi pitkää sairaslomaa. Ensimmäisellä kerralla se reväytti vasemman ristiselkänsä ja sitä paranneltiin 6 kuukautta, toisella kerralla (vajaa vuosi sitten) se sairastui ähkyyn. Ponin onneksi suoli ei ollut kuoliossa, joten itse ohutsuolta ei tarvinnut leikata.
Kallesta on alkanut kuoriutua kouluhevonen vaikkakin meillä on vielä pitkä ja tuskainen matka edessä! Paras pitää peukut pystyssä tulevaisuutta ajatellen ja toivoa ettei vastaavia ongelmia enää tule vastaan.
Kuitenkin kaunis tai vähemmänkin kaunis talvisää on hellinyt meitä ja olemme päässeet fiilistelemään aamutuimaan auringonnousun valaisemalla pellolla ja oppineet paljon uutta!
 |
| Ensimmäinen kerta ponin selässä ähkyn jälkeen |
> Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti