maanantai 2. helmikuuta 2015

#2 On second thoughts....

Tänään kaikki on ollut ei-kylläpäs ajattelua. Tunteet ovat myös välillä olleet vähän liiankin pinnalla ja välillä ei ole kiinnostanut mikään. Noh, kai tällaisia päiviä saa aina välillä olla.

Koulusta pääsin kello 11 kun sain historiankokeen tehtyä. Odottelin puoli tuntia ystävääni Ainoa, jonka jälkeen lähdimme hänen mopoautollaan päristelemään heille (asuvat tallin vieressä) josta jatkaisimme suoraan tallille. Ainolla on hoitohevonen samalla tallilla missä Kalle on, se on tinkkerruuna Mikki. Päätimme, että menisimme läheiselle maneesille ratsastamaan, sillä tiet olivat liukkaita ja lumitilsat tulisivat heti kun tilsakumitta hevoset kuitenkin ovat.

Kun pääsimme Ainolle, kolme hännänhuiskuttajaa odottivat heti ulko-ovella. Aino söi, minkä jälkeen vaihdoimme vaatteet ja suuntasimme tallille.




Tallitielle kääntyessämme haistoimme hevoset ja kävellessämme tarhojen ohi kaikki hevoset katselivat meitä. Aino nappasi hoitohevosensa samalla mukaan ja jatkoimme talliin. Kallen tarha on ikään kuin tallin takana, joten kävin hakemassa sen vasta tamman karsinan putsauksen ja tavaroiden valmiiksi viennin jälkeen. Se katseli hakijoitaan korvat hörössä.

Laitoimme hevoset ripeästi kuntoon ja täytimme maneesiliput, joilla saa yhden ratsastuskerran maneesilla. Minä talutin Kallen ja Aino ratsasti. Kalle oli innoissaan ja valmis tekemään hommia, mikä onkin tamman parhaita puolia - aina tehdään parhaansa!

Matka sujui rattoisasti vaikkakin oli liukasta ja yksi rekan ja lumiauran sekoitus (aura oli rekan alla) meni ohi, mistä Kalle ei hirveän innoissaan ollut.

 


Maneesilla Kalle oli samanlainen kuin kuvittelinkin. Se oli herkkä ja kevyt ja ratsastaminen oli mukavaa vaikka välillä oli minulla keskittymisvaikeuksia. Teimme paljon siirtymisiä, voltteja sekä perus väistöjä, jotta saisin tamman kuulolle ennen varsinaisten hommien tekemistä.

Aluksi ajattelin harjoittelevani laukanvaihtoja mutta päätin lopulta että ratsastan ponia vain läpi oman keskittymiseni ollessa häilyvä. Yksi vaihto tuli kaikesta huolimatta tehtyä ja lopuksi ratsastin vielä yhden kouluradan. Sitten vaihdoimme ratsuja Ainon kanssa. Oli ihan mukavaa vaihtelua päästä muillakin ratsastamaan, mutta on sanottava ettei Mikki ollut yhtään omantyyliseni hevonen, vähän turhan kova suusta ja hidas, mutta leppoisa ja mukava tapaus muuten!

Kun pääsimme talliin, tulimme suoraan ruoka-ajalle. Hoidin Kallen ja hieroin sen samalla kun se söi, minkä jälkeen menin putsaamaan tamman varusteet. Kun pääsin kotiin, ruoan jälkeen menin pelaamaan Assassin's Creediä, sillä ei tarvinnut lukea kokeisiin tänä iltana.

Kuvia ratsastuksestani en saanut, Aino otti lyhyen videonpätkän josta olen yrittänyt kaapata muutaman kuvan. Nauttikaa ja naurakaa!




> Hanna












sunnuntai 1. helmikuuta 2015

#1 Let's start again

Tässä sitä nyt ollaan. Ja ehkä ollaan vielä vähän kauemminkin kuin aikaisemmilla kerroilla, milloin olen yrittänyt blogia pitää hengissä. Tässä ensimmäisessä postauksessa (toivottavasti jääkin sellaiseksi, en nimittäin ikinä ole osannut aloittaa mitään ns puhtaalta pöydältä, heh) kerron hieman taustatietoja minusta ja blogin päätähdestä, Kallesta.

Olen siis nimeltäni Hanna ja minulla on sisko, Asta, joka myös tulee olemaan aika ajoin esillä täällä. Olemme molemmat ratsastaneet yli kymmenen vuotta ja Kalle meillä on ollut jo yli neljä vuotta. Hui, mihin se aika kuluu!
Olen jääräpäinen, itsekriittinen ja lyhytpinnainen mutta osaan olla ihan kivakin välillä. :) Aikaisemmin en kunnioittanut itseäni enkä nähnyt itsessäni mitään hyvää, mutta mitä vanhemmaksi olen kasvanut ja mitä enemmän ystäväni ovat rohkaisseet minua tekemään ja kokemaan uusia asioita, itsetuntoni on kohonnut pilviin.
Harrastan paljon ja tykkään olla koko ajan jotakin tekemässä. Nytkin pitäisi olla lukemassa huomisiin historiankokeisiin, hups!

Hevoseni nimi on Nur Mein Charlotta, tutummin Kalle. Kutsumanimi sai alkunsa vanhalla omistajalla tamman ruunamaisesta käytöksestä. Se on varmajalkainen, tasainen eikä kiimapäivät näy millään tavalla.
Kalle tuli Suomeen vuonna 2005 Hollannista. Se vaihtoi vuoden välein kotia kunnes saapui meille vuonna 2010. Vuoden se toimi terapiahevosena, joskin paikan omistaja tykästyi siihen niin paljon, että otti sen omaan käyttöönsä.
Sinä aikana mitä tamma meillä on viettänyt, se on saanut kaksi pitkää sairaslomaa. Ensimmäisellä kerralla se reväytti vasemman ristiselkänsä ja sitä paranneltiin 6 kuukautta, toisella kerralla (vajaa vuosi sitten) se sairastui ähkyyn. Ponin onneksi suoli ei ollut kuoliossa, joten itse ohutsuolta ei tarvinnut leikata.

Kallesta on alkanut kuoriutua kouluhevonen vaikkakin meillä on vielä pitkä ja tuskainen matka edessä! Paras pitää peukut pystyssä tulevaisuutta ajatellen ja toivoa ettei vastaavia ongelmia enää tule vastaan.

Kuitenkin kaunis tai vähemmänkin kaunis talvisää on hellinyt meitä ja olemme päässeet fiilistelemään aamutuimaan auringonnousun valaisemalla pellolla ja oppineet paljon uutta!





Ensimmäinen kerta ponin selässä ähkyn jälkeen




> Hanna